Täältä minä tulen turisemaan tarinaani matkassani 12. osa "Onneton sydän". Vaikka olemmekin harpponeet piikkisessä ruusupensaikossa tämän miljoonan vuoden tauon aikana, unohtakaamme menneet ja keskittykäämme uuteen! Varoituksen sanaisia kirjoitustyylistä, eli saattaa olla tönkköä kun en ole pitkään aikaan kirjoitellut ja saatan korjailla joitakin tapahtumia, koska pelasin viimeksi yli kolme viikkoa sitten niin aika mahdotonta se on muistaa kaikkea prikulleen. Tahti saattaa olla liian nopeaa/hidasta, en vielä tiedä mitä tästä tulee, no... Eikun lukemaan uusin osa, joka tulee tässä hopeatarjottimella! Älkää säikähtäkö jos hopeakuvun alta löytyykin vaikka tarantella...

Milanora ohjasi Leon "Stailaa ruma minäsi" -putiikkiin, koska hän halusi miehensä näyttävän arvokkaammalta kuin joku vanha löröhousu. Myös hirveät vinot tihrusilmät haluttiin peittää.

Läskit olivat ruvenneet vainoamaan Lindaa, joten hän ohjasi itsensä kuntolaitteelle. Linda ei varmaankaan käsittänyt mitä "läski" tarkoitti kun simmaailmassa simejä ei saa kunnollisiksi läskeiksi. Vain peppu ja tissit isonevat ja jalat pysyvät entisinä luikkuina, mahtavaa lihavuutta... ;D No se siitä valistuksesta.

Linda laihtui paljon nopeammin mitä oli lihavoitunut. Hänen olisi pitänyt päästä maailmanennätyskirjaan, olihan hän "päässyt" anorektikon mittoihin parissa tunnissa! Onneksi kuitenkin sisäänpäin mennyt maha, muhkuraiset kädet -ja jalat, kuoppainen perse ja muut kamaluudet olivat tilapäinen ongelma, eikä minun tarvinnut nähdä Lindan pallopäätä maailmanennätystenkirjassa.

Milo ja Lenny saivat kumpikin 10 todistuksen jo toisena päivänä käydessään koulua. Taustalla  Pakoauton kuljettajaksi.

"Kjeh kjeh... Aivan selvästi tulleet minuun nuo pojankossit! Minäkin sain aina pienenä 10 todistuksia, ja nytkin saan NII-IN usein ylennyksiä!" Timppa HAAVEILI ajatusmaailmoissaan. Kröhöm... Timppa, sinä saat kerran vuosisadassa ylennyksiä, ja haloo! Sinä et ole ollutkaan lapsi! Sinut ollaan vain heivattu jostain avaruudesta maankamaralle! ;D

Dilulilulaa. Ihme! Timppa yleni samana yönä Pankki rosvoksi...

...Ja seuraavana yönä Murtovarkaaksi. Heh heh, nyt Timppa voikin tyhjentää Mion ja Mickeyn kotikolon...

Ringo kummitteli ekaa kertaa kuolemansa jälkeen...

...Viikatemies oli kai sekoittanut Ringulaiseni pään, koska se vain hymyili kuin mielipuoli ja hoki: "Sopiva kuoppa! Ihihi! Sopiva kuoppa! Ihihi... DidiM!"

"Ihihi, tilluntällynihihiiiDONGGDAMMihihiiIhihiTillintallinDinggIhihii..." Mrauh! Eikö tämän koiran pitänyt olla kaikkea muuta kuin huonosti koulutettu rakki?

Timppa harjoitteli valehtelua kaiken varalta, jos pettäisi Lindaa Jadellynin kanssa. >.< "Ööh tuotaa... Enhän minä sinua pettänyt..."

"Tai no JOO! Eikun tota... Juu, joo petin mä! Ei kun en! Joo -EN! Petin petin..."

"Enhän minä sinua voisi pettää... Olet elämäni valo! Tai... Petin sinua ihan vähän... Siis en! Mitä minun piti valehdella? Ainiin, en pettänyt sinua, en missään nimessä, kuinka voit kuvitella mitään sellaista?

Hayldoneiden pihaan rakenettiin tilan puutoksen vuoksi pihatalo. Sitä ei kuitenkaan sisustettu, koska halusin pitää simeolon varaston tason nykyisenä, ettei 4. sukupolvi kokisi köyhyyttä.

Timppa yleni Väärentäjäksi.

Riffi vanheni vanhuuden suloiseen huomaan ja viikatemiehen tuoneeseen hurmaan... Hayldonit tuskin edes muistivat koiria, paitsi pitiväthän he niille luksushoitoa! Antoivat ruokaa kun muistivat, silitys kaupan päälle kerran kahdessa vuodessa ja ultraluksuksena putsasivat kuuden vuoden kuluessa makuualustat. Tällaista luksushoitoa, eikö olekin kiva? Onneksi sim lemmikit eivät ole oikeita, vaikka silti minua säälittää ne, kun en koskaan muista tehdä niille mitään! ;D

Minerkin oli vanhentunut joskus Riffin jälkeen. (:

Tintti maksimoi ruoanlaiton muiden veljeksien tapaan.

Kaksospojat kasvoivat, ja perijän valinta oli jo käsillä. Kommentteihin sitten vaan mielipiteitä! Ylempänä tietenkin Lenny ja alempana Milo. 

Milo -Tavoite -Romantiikka *Kirkunaa *NOUUUUUUUUUUuuuuu!!! -Elämäntavaoite -PELEHDI 20 SIMIN KANSSA!!! Luuleeko joku, että jaksan pelata tällaisella mätäpaiseella niin kauan kunnes elämäntoive toteutuu!?

Lenny -Tavoite -Perhe (taas) -Elämäntavoite -6 LAPSISTA NAIMISIIN... Ei... Voi olla totta! *Putoaa alas kalliolta*

Lenny oli ruvennut soittelemaan jollekkin, ja hän puhui aina hyvin flirttailevaan sävyyn. <3 "Voi minulla on niin ikävä sinua ja sinun kusenkeltaista paitaasi! Tulisitko meille?" Lenny kyseli. Iskurepliikeissä "hieman" hiomista. (:

Kymmenen minuutin päästä roskaiseen pihaan asteli neito nimeltään Hely Parkkinen.

Lenny halusi mahtailla stailaajan taidoillaan ja stailasi naisen. Nätti, eikö? (: Sopiva perijän vaimoksi, mutta katsotaampa mitä Tintti ja Milo löytävät...

Lenny ehdotti seurustelusuhdetta, mutta Hely ei halunnut seurustella pullapoikamme kanssa. "Tilaisit ensin kuorma-auton läskeillesi. Nou way!"

Illan myötä lilluvat läskit unohtuivat ja Lenny hyväili Helyn kiinteää bebaa... <33

Yöllä tapahtui jotain mikä muuttaisi erään viattoman simin onnellisen sydämen katkeraksi ja jäätä täynnä olevaksi kiveksi. Leoa tulivat hakemaan vikatemiehen vanavedessä solakat neitoset, joita tavataan kutsua hulahula tytöiksi ja joita sanotaan satumaisen kauniiksi.

Ensimmäinen simin hauta Hayldoneille.

Milanora ei ollut tajunnut miehensä kuolemaa, ja säikähti hieman. "Leo, ethän sinä voi olla kuollut!"

Leon vaatteiden ja ihon väri vaihtui pikkuhiljaa läpinäkyväksi. Kärpäslaseillaan hän hymyili: "Oli minun aikani, armaani. Me tapaamme vielä! Vielä... Vielä..." Leon sanat jäivät kaikumaan.

Milanora meni totaalisesti sekaisin. Hänen itkuunsa kuulosti naurumaiselta ja hän toisteli vain koko ajan "Leo, Leo, Leo rakkaani..." Vaikka hän kuinka oli vihannut Leoa joskus, se ei riittänyt tappamaan rakkautta.

Linda oli tajunnut isänsä kuolleen Milanoran käytöksestä. Hän yritti pysyä vahvana, mutta suru oli liian suuri ja hän vetäytyi aina piiloon muilta itkemään, etteivät muut huolestuisi.

Aamulla Timppa tuli kotiin ja Linda juoksi halaamaan häntä. "Isä on kuollut..." hän nyyhkytti. Sanoista tuskin sai selvää, kun Linda itki niin vuolaasti, mutta itkun lomasta Timppa tavoitti sanan: "Isä" ja hän aavisti mistä oli kyse. "Voi kulta, älä itke! Kaikkien aika tulee joskus."  "... Ja Leon ajan olisi pitänyt tulla aikoja sitten," Timppa ajatteli.

Milanora oli linnoittunut hänen ja Leon makuuhuoneeseen, eikä hän pystynyt tekemään mitään, kun kädet tärisivät ja itku oli koko ajan kurkussa. Kasvot olivat täynnä kuivuneita kyyneleitä, eikä kyynel vuotoa lopettanut nukkuminenkaan. Silmäkulmista valui suolaisia kyyneleitä ja Milanora nyyhkytti unissaankin. Hän oli itkenyt itsensä uneen ja hän tiesi karvaan totuuden tulevista päivistä, kylmä, tyhjä ja koskematon sänky odottaisi häntä joka ilta. Olisi niin parempi olla tuonelassa.

Tässä tämä nyt oli. En osaa kirjoittaa draamaa, joten noissa viimeisissä kuvissa teksti on todella "mahtavaa". (:

Kommentteja ja paaljonn! <3